Kellumisia ja keijumisia

Tänään on ollut fyysisesti parempi päivä, mutta alan henkisesti hajoamaan olemaan sisällä ja näkemättä ketään. Ja ei sekään haittaisi, jos pystyisi tekemään jotain, mutta keskittymiskyky on vielä täysin hukassa ja saan päänsärkyä pelkästään siitä, että esim. ajattelen kouluhommia. Mutta onneksi kuvapläjäyksen teko sentään onnistui ;)

Nämä toimivat inspiraationa meidän pöytiemme koristeluun (kahteen kuvaan en valitettavasti löytänyt lähdettä):

Tarkoituksena olisi siis laittaa joka pöytään yksi maljakko mahdollisesti peilin päälle, johon kelluva kyntttilä, ruusun terälehtiä "leijumaan" veteen, ja pohjalle sitten kiviä tai jonkinnäköisiä lasinpaloja. Ympärille tulisi sitten pari pienempää kynttilää tuikuissa. Nämä kaikki olisivat sitten vielä jonkinnäköisen kaitaliinan päällä.

Sain tuosta alaoikean kuvasta idean myös pöytänumerointiin. Katsotaan nyt, että mitä Mieheke siitä tykkää, kun tulee kohta kotiin :)

Isäni otti muuten yllättävän rauhallisesti tänään puhelimessa. Ei kiltisti edes vihjaillut, että kuume on sulattanut aivoni, vaan tarjoili jopa ihan hyviä neuvoja :D Ottaen kuitenkin huomioon, että keskustelun alussa ei ollut mitään puhetta siitä, että yritän miettiä koristeluideoita.
Isä: Mitä puuhaat?
Minä: Yritän upottaa miniruusuketta veteen, mutta kun se pakkaa jatkuvasti kellumaan. Unohdin kokonaan miettiä, että sen paino on liian pieni verrattuna pinta-alaan.
Isä: Liimaa se pohjaan tai johonkin kiinni.
Minä: Mutta kun sen pitäisi itseasiassa olla upoksissa ja kuitenkin kellua. Tai siis sille on joku hieno sana.
Isä: Leijua.
Minä: No kuitenkin. Käyn kohta ryöstämässä miehekkeen keräilysentit, jotta saan teipattua ne näihin ruusukkeisiin. 

Itseasiassa se hieno sana on keijua. Kun joku keijuu, se on veden alla ja pitää syvyytensä. Se ei siis uppoa eikä nouse pintaan.