Kevät

Anteeksi jälleen kerran kirjoitustaukoa. Lähiaikoina on ollut vain vaikeuksia pysähtyä. On ollut käsittämättömän huono omatunto, kun ei ole kirjoittanut blogia. Toisaalta on ollut huono omatunto, jos on pysähtynyt edes ajattelemaan kirjoittamista.

Mitä kaikkea täällä on sitten tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen?

---

- Mies sai uuden työpaikan! Aikaisemmassa työssä ei sinäänsä ollut mitään vikaa ja mies viihtyi siellä käsittämättömän hyvin. Valitettavasti en itse saa opintorahaa (2. opiskelupaikka kierroksessa, joten tukikuukaudet täynnä) ja vanhassa työpaikassa oli välillä töitä 40 h/vko ja sitten taas 0 h/vko. Tuo on hiukan huono yhtälö, jos laskutkin pitäisi maksaa :/

- Juhlin Wappua!!! Oli ihana nähdä kaikkia niitä koulukavereita, joihin ei ole tässä vaiheessa opiskeluja törmää enää päivittäin. Päästiin yhden pojan kanssa hyvään keskusteluun siinä 23:30 - onko rakastaminen päätös ja ainakin osittain tahdonalaista vai pelkästään asia, johon emme voi vaikuttaa? Ja kumpi lopulta on romanttisempaa?

- Aloitin miehen kanssa toukokuun sohvalla maaten. Onneksi meillä on iso sohva! Torkuttiin vuorotellen ja kinattiin peitoista ja tyynyistä. Vuorotellen suostuteltiin toinen hakemaan jääkaapista juotavaa tai leipää, välillä herkuteltiin sipseillä. En edes muista mitä katsottiin telkkarista, mutta tuskin mitään hyvää. Oli kuitenkin ihana pysähtyä ja vain makoilla yhdessä :)

- Opiskelen siis kahdessa koulussa samaan aikaan. Toiseen olen tehnyt viime kirjoituksen jälkeen 2 projektityötä ja käynyt yhdessä tentissä. Toisessa olen pitänyt esitelmän, tehnyt vaikeita käytännön harjotteita ja valmistaudun nyt maanantain tenttiin, joka on ehkä pahin ikinä.

- Hoitanut appivanhempien aivan syötävän suloista koiranpentua viikonlopun. Suloinen ei kyllä ollut siinä vaiheessa, kun lähdin viemään sitä ulos 3:30...

- Käynyt treffeillä miehen kanssa. Meidän piti mennä pizzalle Napoliin, mutta jono oli kadulle asti. Päädyimme siis "tavalliseen" pizzeriaan ja jälkkäreille Daddy's dinersiin. Molemmat laitettiin oikein paremmat päälle ja rentouduttiin kunnolla.

- Panikoin, kun tietokone ei enää käynnistynyt Windowsin päivityksen jälkeen. Onneksi omaan hiukan nörtin vikaa, mutta verenpaine nousi siitä huolimatta kahteensataan alle sekunnissa. Muistakaa varmuuskopioida aina ja kaikki!

- Tutustuin koululla uuteen mahtavaan kurssikaveriin. Maailma on aivan selvästi täynnä ihania ihmisiä, joita en ole vain aiemmin huomannut <3

- Olen pelannut liikaa Sims 3 silloin, kun olisi pitänyt tehdä jotain aivan muuta.

- Saanut mieheltä kukkia kaksi kertaa! Wau! Ennen naimisiin menoa olin saanut koko seurustelun aikana kukkia yhtä monta kertaa. Avioliitto tekee tuolle miehelle hyvää <3

- Sain paikan lopputyölle, jes! Ja vieläpä todella mielenkiintoisesta aiheesta :)

- Hakenut uutta vuokra-asuntoa ja suunnitellut, mitä mihinkin huoneeseen tulisi ja mistä saataisiin muuttolaatikot... Kunnes selvisi, ettemme saakkaan sitä asuntoa.

- Olen siivonnut vain silloin, kun tiskipöydälle ei ole enää mahtunut uusia astioita tai vaatteet on ollut loppu...

---

Kiirettä on siis pitänyt. Onneksi maanantaina pitäisi jo hiukan helpottaa. Ja sitten, kun loma alkaa toukokuun lopussa, en tee muuta kuin nuku, nauti ystävien seurasta ja kirjoita blogia!

Kiitos ihanaiset, jos jaksatte siellä vielä roikkua <3

Viikonloppujen aatelia

Viime viikonloppu kuuluu kyllä viikonloppujen top-joukkoon! Siskoni asuu Espoossa, joten suuntasin sinne Perjantaina. (Opiskelijabudjetti muuten kiittää matkahuollon 6 € Tampere - Helsinki lipuista!) Nopeasti kouluviikko kytllä unohtuu, kun pääsee saunomaan , syömään hyvää iltapalaa ja höpöttelemään - kyllä kouluviikon jutut unohtuivat nopeasti!

Pääsimme lauantaina kolmen ihanan neidon kanssa tutustumaan HiMO Clubin mahtaville tunneille.Valitettavan moni joutui perumaan, mutta mukana oli tapahtuman järkännyt Pauliina (White&Knight), Mimme (Vihreästi Naimisiin)ja Reeta (Sinun kanssasi olen onnellisin). Mahtava porukka siis kasassa! Tunnille oli tietenkin kiva mennä sopivasti rentoutuneena, joten treffasimme rautatieasemalla ja suuntasimme Baker'sille lasille kuohuvaa. Näiden naisten kanssa ei kyllä hiljaisia hetkiä tullut, vaan päästiin heti höpisemään häistä ja hiukan muustakin :)

HiMO Clubi on todella hyvällä sijainnilla ihan keskustassa, mutta kannattaa pitää silmänsä auki - kyseiseen rakennukseen kun ei saa isoa kylttiä kiinnittää kadulle, niin helposti kävelee ohitse! Paikan päällä meidät otti vastaan ihanan pirteä Sveta. Jos ei aikaisemmin hymyilyttänyt, niin nyt ainakin. Kilistelimme heti alkoholittomalla Bella Ella Rosé kuoharilla. Harmi, kun meidän häät on jo ohitse, koska tämä herkku olisi kiilannut heti alkoholittomaksi onnittelumaljaksi. Sveta muuten opasti, että elämässä pitää aina muistaa Himon tärkeys - on sitten kyse esimerkiksi suklaan tai tanssin himosta. Ja tanssiessa kyllä ymmärsin, mitä tämä tarkoitti!

Pirteä Sveta, JaMMiNG in da club -vetäjä

JaMMiNG in da club oli aivan mahtava tunti! Jos tunnilla kävisi viikottain, niin kunto nousisi kyllä rytinällä. Itse olen aina ollut huono koreografioissa ja rytmitajuakaan ei ole, joten yleensä tälläiset tunnit ovat tuskaisia. Nyt kuitenkin nauratti ja hymy oli korvissa vielä siinäkin vaiheessa, kun hiki valui ja jalat huusivat armoa. Olisihan sitä voinut hitaamminkin vetää, mutta oli niin hauskaa, että sitä vain halusi tehdä täysillä... Onneksi armon kanssatanssijat eivät kaivaneet kameroita esille kesken tanssin ;)

Bettie Blackheart

Pääsimme vielä pikaisesti tutustumaan burleskitanssin saloihin Petran, Bettie Blackheart, opastuksella. Petra oli todella hyvä opettaja ja olisi kiva mennä joskus ihan kunnon tunnillekin. Nyt ehdimme oppimaan, että kuvitteellistenkin tasselien pyörittäminen lähtee koko vartalon lihaksien hallinnasta. Kyllä tuntui jo muutamankin minuutin harjoittelu vatsa, kylki ja selkälihaksissa. Kyllä mies pyörisi sukissaan, jos itse oppisin hymyilemään samalla tavalla kuin Petra! Hyvä, kun ei itselläkin pyörinyt ;) Hauskinta oli kyllä ehdottomasti, kun Petra näytti miten ei kannata hymyillä, jos haluaa näyttää sensuellilta. Ja jos tätä on polttariporukalle varaamassa, niin ei tarvitse huolehtia - burleskitanssissa ei hanskoja isompaa riisuta!

Suihkuja oli vain yksi, mutta se oli kivasti sisustettu!

Tanssin jälkeen alkoi olemaan jo hiukan nälkä, joten päädyimme Iguanaan herkuttelemaan. Mimme joutui jo suuntaamaan eteenpäin, mutta Reetan ja Pauliinan kanssa ehdimme vielä höpöttelemään häistä, töistä, asunnoista ja vaikka mistä! Ja kyllähän siinä välillä herkuteltiinkin: itse tilasin pasta vegetarianin, joka oli kyllä vallan herkullista! Itse tykkään hiukan tulisemmasta ruoasta, mutta jonkun takia en ole kotonakaan koskaan tehnyt ihan kasvispastaa hiukan tulisempana versiona. Pitääpä ottaa tämä kokkauslistalle...

Itselläni ilta jatkui vielä siskon kaverin tupareihin ja ehdin hiukan harjoittelemaan valokuvaustakin kävelymatkalla. Hauska ilta oli siis!

Sunnuntaita kuvaa sitten parhaiten sanat brunssi, loikoilu ja Carcassonne (lautapeli). Leppävaarasta löytyi hiukan hassusta paikasta kerrostalojen keskeltä kiva brunssipaikka Huivi. Paikka oli todella rauhallinen ja ruokaa ei tarvinnut kyllä jonotella. Brunssilta oltiin suosiolla jätetty pois puurot, myslit, pekonit jne. Listalta löytyi kuitenkin tapastyyppisiä herkkuja (juustoja, chorizoa, graavikalaa, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja jne.) ja esimerkiksi kasvis- ja savuporotäytteisiä tortillarullia.

Lämpimissä ruuissa oli lihavartaita, munakasta, lohkoperunoita, karjalanpiirakoita ja kasvis- ja lihatäytteistä piirakkaa. Lämpimissä ruuissa ei ollut muuta erikoista, mutta piirakat olivat vallan mainioita!

Jälkiruoaksi oli kuningatarpiirakkaa, suklaata, hedelmiä ja  malja maitovanukkaalla(?) ja hedelmäkiisselillä. Kuningatarpiirakka maistui ihan itsetehdyltä <3

 
Pariin juttuun, kun vielä panostaisiin, niin tästä tulisi ihan lempipaikkani: piirakat uhkasivat loppua kesken jo puolessa välissä, leipiin voisi panostaa hieman enemmän ja tälläiselle teen rakastajalle hiukan enemmän teevalikoimaa. Lihaa kun en syö, niin toivoisin hiukan joka paikassa ruokien viereen lappuja, että mitä esimerkiksi piirakka sisältää... Joka tapauksessa, etenkin jos asustelee lähistöllä, niin suosittelen!

Aika juhlia

Hääjuhlasta en kerro kovinkaan yksityiskohtaisesti - ei kukaan jaksaisi lukea niin pitkää sepustusta. Myöhemmin on sitten luvassa postauksia esimerkiksi ihanista avustajistamme, koristeluista, ruoasta jne.

Tunnelma juhlissa oli aivan mahtava! Puheensorina oli ihan vaikuttava jo meidän saapuessa juhliin 10 min muiden jälkeen. Etukäteen tuskailin juuri sitä, että entä jos vieraat eivät viihdy? Silloin kaikki muu olisi turhaa! Onneksi hymy pysyi ihmisten kasvoilla koko illan, vieraat lähtivät ohjelmiimme paremmin mukaan kuin uskalsin toivoa ja tanssilattia pysyi täynnä.

Olin itse vääntänyt aikataulua aika monta tuntia, joten olin etukäteen varma, että huomaisin heti jos tulisi muutoksia. Vakuutin kaasoille ja bestmaneille, että se ei kylläkään haittaisi - aikataulu oli luotu vain heidän työtään helpottamaan. Mietin kuitenkin, että pystyisinkö itse rentoutumaan, jos huomaisin ongelmia? Yllättäen olin kuitenkin ruokailun jälkeen ihan pihalla - ei siis hajuakaan mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua. En olisi varmaan huomannut vaikka koko ohjelma oltaisiin vaihdettu päälaelleen :D

TOTEUTUNUT OHJELMA

14:45 Onnittelut

15:05 Huiskutusleikki

15:20 Ruokailu

17:00 Morsiamen Isän puhe

17:25 Tietovisa

17:30 Kahvi

18:40 Sulhasen isän puhe

19:30 Tulitanssi

20:00 Häävalssi

21:00 Kimpun ja sukkanauhan heitto

Sulhasen ryöstö

23:00 Polttariporukan jäynä

0:15 Suuntana hotelli

1:50 Siivousporukka valmiina

Hääbingo toimi valtavan hyvin! Uskon, että ilman bingolappuja olisi kestänyt paljon pidempään ennen kuin ensimmäinen vieras oli pöydän alla. Bingolaput myös auttoivat kummasti sulhasta rentoutumaan.  Osassa bingolapuista nimittäin luki, että sulhanen korkkaa oluen. Eräs keski-ikäinen miesvieras oli tätä vauhdittaakseen käynyt kysymässä pitopalvelulta, että mistä hääparin oluet löytyvät. Kohtelias vieras tarjoili oluen hopeatarjottimella valkoinen liina käsivarrellaan sulhaselle suoraan pöytäämme heti, kun olimme päässeet istumaan juhlapaikalla. Sulhanen ei olisi voinut olla tyytyväisempi!

Aikalailla suunnitteluiden alkuvaiheilla keksin jostakin ohjelmaideaksi salatehtävät. Ajattelimme heti niiden sopivan vieraillemme, mutta mietimme kovasti käytännön toteutusta ja sitä muokattiin vielä viimeisellä viikolla... Itse toteutus tuli sitten tehty ajoissa eli tietenkin viimeisenä iltana myöhään ja viimeistelyn hoisivat bestmanit valokuvauksemme aikana ;) Lopulta vieraille jaettiin kahdenlaisia lappuja pöytiin: toisissa toivottiin onnitteluja hääparille, toisissa kerrottiin salatehtävästä. Lapussa oleva salatehtävä ohjeistettiin tekemään omalla tyylillä, näyttävästi tai huomaamattomasti. Tehtävän onnistuttua, tulisi siitä kertoa lappu bestmanille tai kaasolle. Tärkeää kuitenkin olisi, että salatehtävistä ei saisi kertoa muille! Ja suurin osa salatehtävistä kyllä toteutettiin: seremoniamestareiden mikki ryöstettiin, morsiamen viittaa lainattiin, lausuttiin runo, maistettiin kakkua naapurin lautaselta jne. Osan salatehtävistä keksi ihanat avustajamme ja meillä ei ollut niistä mitään teitoa. Meillä olikin hauskaa, kun seurasimme vieraita ja yritimme miettiä, olivatko he oikeasti outoja vai tekivät salatehtävää. Muillakin oli hauskaa, kun illalla luettiin, että mitä kaikkea juhlapaikalla on tapahtunut :)

Kun aloimme suunnittelemaan häitämme, kävimme samoihin aikoihin venetsialaisissa, joissa oli tulitanssiryhmä. Matkalla kotiin vitsailimme, että kuinka upeaa olisi saada joku pieni ryhmä esiintymään omiin häihimme. Idea jäi kytemään ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta häissämme esiintyi lopulta hieno duo + dj. Jos olette käyneet katsomassa esimerkiksi flammaa, niin vastaavaa esitystä ei parilla ihmisellä (kohtuuhinnalla) saa. Jos kuitenkin haluatte jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja hiukan räväkämpää ohjelmaa järkevällä budjetilla, suosittelemme ehdottomasti Karagnia. Ryhmälle myös ehdottomasti plussaa palvelusta - ryhmähän tuli runsaan vuorokauden varoajalla paikkaammaan sairastunutta ryhmää!

Eniten kehuja saimme bändistä ja se olikin varmaan tärkeimmässä osassa iltaa. Lattialla oli väkeä koko illan! Bändi aloitti tietenkin häävalsillamme: Hannu Oskala, Talvihäät. En vieläkään ymmärrä kuinka hyvin valssi meiltä meni! Vain pieniksi hetkiksi tanssiessa tuli mieleen, että meitä tuijottaa 70 ihmistä. Tärkeintä oli, että vihdoin pääsimme tanssimaan sen :) Seuraavat valssit olivat Kaksi onnellista ja Morsiuspari. (Häissä ei itkettänyt, mutta nyt näitä kuunnellessa tulee tippa ja toinenkin silmään...)

Mieheke mainitsi jossain vaiheessa järjestelyjä, että tulee saamaan häävalssiin apuja, mutta olin unohtanut koko asian!

Olimme koonneet spotifyn soittolistan loppuiltaa varten, mutta sitä ei kyllä tarvittu kuin ruokailun aikana taustamusiikiksi. Muuten bändi soitti niin pitkään kuin vieraita riitti :) Huomasi kyllä, että oli ammattilaiset asialla. Musiikki oli mieleistä niin nuorille kuin vanhemmillekin, tyyli vaihtui aina tarpeen mukaan ja välispiikit toimivat oikeasti. Edes valtava mekko ei pitänyt tätä morsianta pois tanssilattialta! Jossain vaiheessa yritin karata pois tanssilattialta istumaan, niin heti yksi bestmaneista yritti tanssittaa mut hengiltä!

Eksyi tuo mieskin tanssilattialle ihan vapaaehtoisesti. Se ei kyllä voi enää ikinä väittää, ettei muka osaa tanssia ;) Bändin jäsenet ovat etenkin miehekkeelle tuttuja, joten päästiin vielä illalla uudestaan tunteilemaan, kun bändi omisti ihan vaan meille yhden biisin. Ihana herkkä hetki <3

Entä sitten hääparin viihtyminen illan aikana? Meillä oli ihan mahtavaa! Ehdimme juttelemaan hyvin vieraiden kanssa, saimme tanssia paljon ja nautimme joka hetkestä. Juhlissa ei enää kumpaakaan jännittänyt tippaakaan ja nautimme täysillä. Oma pukuni pysyi hyvin päällä, ei alkanut ahdistamaan missään vaiheessa ja jopa rokkaaminen mekon kanssa sujui! Olin varannut vaihtovaatteet mukaan, mutta vaihdoin vain kengät illan aikana korottomiin.

Olin varmasti yhtä yllättynyt kuin vieraat, siitä mitä mies mekkoni alta löysi! Vinkki muille morsiamille: kannattaa tarkistaa tuolinalunen ennen sukkanauhan metsästystä ;)

Monet vieraat tulivat parin tunnin ajomatkan takaa ja päivä oli alkanut jo aikaisin, joten suurin osa vieraista lähti yhdentoista ja kahdentoista välillä. Se ei kuitenkaan haitannut lainkaan, koska juhlat olivat olleet siihen asti niin mahtavat.

Itse päätimme vieraiden vähetessä lähteä hotellille päin. Mies oli suloinen ja kävi vielä ennen lähtöämme oma-aloitteisesti pyytämässä bändiltä, että soittaisivat vielä kerran häävalssin. Pääsimme vielä herkistelemään ennen lähtöä <3

Juhlapaikalta oli outoa lähteö, kun mietti, että toisilla menee vielä siivoamiseen aikaa. Halausten kera meidät kuitenkin lähetettiin matkaan ja halusihan sitä päästä hotellihuoneenkin näkemään...

Upeat vieraat, ihania apulaisia, rakas mies, onnellinen vaimo ja mahtava päivä!

Tahdon

Jes, kaksi tenttiä ohi ja aikaa elämälle!Ja erityisesti häämuisteloille ;)

First look -kuvien jälkeen meillä oli luvassa valokuvaus, mutta päätimme kuitenkin, että siirrän sittenkin sen postaamista hiukan eteenpäin. Kiitoskorteissa nimittäin näkyy samoja maisemia kuin niissä kuvissa, joita tänne laittaisin. Ja siihen menee vielä tovi, että saamme kiitoskortit matkaan!

Kuvaamisen jälkeen olimme hyvissä ajoin kirkolla sulhasen kanssa. Vessa oli viereisessä seurakuntarakennuksessa niin, että vessan ovi oli suoraan ulos. No, päätin vielä siinä 13:35, että pakko käydä vessassa ennen vihkimistä jottei tarvitse jalat ristissä alttarilla seisoa. Sulhanen siinä auttoi kantamalla laahusta märässä maassa. Kun tulin vessasta sulhanen meni sitten vielä itse vessaan ja oli puhe, että odottelen häntä. Seison sitten siinä katoksessa, kun huomaan ison kasan sukulaisia ilmestyneen pihan toiselle laidalle. No, asiaanhan ei ollut kuin yksi ratkaisu: laahus toiseen käteen ja helma toiseen. Sitten juoksin siellä korkkareilla niin lujaa kuin vaan pääsin sisälle kirkkoon. Eihän sitä sovi näyttää morsianta liian aikaisin juhlaväelle! Sulhanen varmaan ihmetteli vessan jälkeen, että mihin morsian oli kadonnut ;)

Meillä oli kyllä ihan hyvä tunnelma vihkimistä odotellessa. Kaikki kaasot ja bestmanit tulivat vielä pieneen sakastiin odottelemaan ja rupattelemaan - hälinä oli sen mukaista. Huomasi kyllä senkin, että suntio ja kanttori olivat tosi tottuneita morsiusparin rentouttamiseen: juttelivat niin paljon, että hyvä kun huomasin ajan kulumista. Olin tässä vaiheessa ihan varma, että koska kauhea jännitys ei vielä ole iskenut niin se iskee sitten, kun isän kanssa ollaan lähdössä kävelemään. Yllätyinkin ovien auetessa, että ei oikeastaan jännittänyt. Oli hiukan samanlainen olo kuin ennen lomareissua - tietää, että tulee olemaan ihanaa ja odottaa vain, että mitä kaikkea mukavaa tapahtuu ja toivoo, että pääsisi nopeasti matkaan. Yritin oikein keskittyä siinä kävellessä, että ehdin varmasti vilkaisemaan jokaista vierasta. Ja hiukan myös hiukan hillitä hymyä parempien kuvien toivossa, mutta eihän siitä mitään tullut...

Sulhasta taisi sitten jännittää munkin puolesta. Olin ennen virttä varmistanut jo ainakin kolmeen kertaan, ettei herra varmasti pyörry. Olisihan se ollut ihan kauhea, kun yhtäkkiä toinen olisi alkanut kaatumaan siinä! Vihkiseremonia meni kyllä hurjan nopeasti. Meillä oli vihkikaavassa virsi, sukulaisen lukema raamatunkappale, ystäväni esirukous ja toisen ystäväni esittämä kappale ja siitä huolimatta kuvien mukaan olimme ulkona 21 minuutissa.

Sormusten pujottaminen oli yllättävän vaikeaa! Tai siis ei tuolle miehelle, mutta minulle. Kumpi käsi nyt oli vasen, mikä sormi on nimetön kun mies seisoo tuossa peilikuvana jne. Tässä vaiheessa kuvienkin mukaan jo miestäkin hiukan nauratti.

Ihan ääneen repeilyä saatiin aikaiseksi viimeistään suudelman kohdalla. Onko pikaisempaa pusua ikinä edes nähty! Mies alkoi vetäytyä poispäin suunnilleen ennen kuin huulet edes koskivat toisiaan! Eihän sitä nyt kirkossa ja vielä koko suvun nähden näköjään sovi ;)   Ystäväni oli valinnut ihanan kappaleen meille esitettäväksi tahtomisen jälkeen. Ihanaa, että se kuuluu hyvin videolla, joten voin kuunnella sitä vielä uudelleen ja uudelleen!

Itse meinasin lähteä juoksemaan käytävää pitkin heti pois, kun lupa saatiin. Onneksi mies muisti kuitenkin pitää tuoreen vaimonsa aisoissa ja jäätiin oikein kunnolla seisomaan, että kaikki ehtisivät varmasti saamaan kuvan. Olin kyllä tyytyväinen tuohon meidän poistumismarssin valintaan, sopi loistavasti sen hetkiseen iloiseen ja huippuonnelliseen tunteeseen!  

 

Saatiin olla rauhassa pari minuuttia, kun vieraat poistuivat kirkosta. Kyllä siellä piilossa muiden katseilta jo aikalailla hymyilytti molempia. Eikä hymy hyytynyt vaikka alettiin miettiä siinä oven takana, että niin, muistikohan kukaan ostaa sitä riisiä... Jälkikäteen kuultiin, että yhden mökillä yöpyvän kaverin eväsriisit oli ryöstetty autosta heiteltäväksi juuri ennen vihkimistä! Kun on näin hyvät avustajat kuin meillä, niin mistään ei selvästikään tule ongelmaa :)

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa itse juhlat eli hetki menee taas t5ekstissä ja valokuvien valitsemisessa :)

p.s Me haetaan sunnuntaina appivanhemmille koiranpentu mun äidiltä. Ihana pieni karvapallero <3 Todellisuus on varmaan karuakin karumpi kahden tunnin automatka eikä lainkaan mitään söpöä. 

First Look

Maistijaisissa näittekin jo pari kuvaa pukeutumisesta, joten ei siitä sen enempää...

Kun ensimmäisen kerran kuulin First look -kuvista, tiesin heti haluavani sellaiset.
Itselleni oli kuitenkin tärkeää nähdä mieheni puku samalla kuin hän näkee omani. Olin kyllä nähnyt puvun aikaisemminkin, mutta se oli ihan eri asia kuin oikeasti hääpäivänä. Tämän takia rajasimme pois kaikki vaihtoehdot, joissa toinen tulee toisen selän takaa. Aluksi harkitsimme juhlapaikan alakerrassa olevien peilien hyödyntämistä, mutta valokuvaajamme ei muuten pitänyt kyseisestä huoneesta. Lopulta päädyimme toteuttamaan first look-kuvat niin, että odotin puoliksi auki olevan oven takana. Mieheke tuli oven toiselle puolelle ja sitten saimmekin jo kurkata toisiamme. Ja siinä oli kyllä komea mies! Puku oli tavanomaisesta poikkeava, mutta Mieheke kantoi sen hyvin eikä puku näyttänyt missään vaiheessa päivää olevan "liikaa".

Mieheke ei puolestaan minun pukuani ollut nähnyt, joten jännitin reaktiota aika paljon. Aluksi luulin hänen itseasiassa pettyneen, mutta sitten kävi ilmi, että raukkaa vain jännitti niin paljon. Oma pukuni oli kuulema ihan minun näköinen. Ja vaikkei hän yleensä pitsistä pidäkään, niin tässä puvussa se oli tietenkin kaunista ;)

p.s Miehekkeen pukua saa mustana ja ruskeana vuokrattua Tyynelästä

Maistiaisia

Saimme hääkuvat!!! En millään malttaisi lopettaa kuvien selaamista - ne ovat upeita. Kuvat otti aivan mahtava Mikko Hienonsalmi, StudioRakas. Hänen kanssaan työskentely oli todella mutkatonta ja kameran pystyi unohtamaan yllättävän pian.

Ihana palata päivän tunnelmaan ja muistella kaikkia niitä upeita hetkiä <3 Tässä teille ensimmäiset maistiaiset, mutta ettehän kopioi ilman lupaa :)

Meikki valmis!

Avioliiton ensimmäinen puku

Tarkkaa työtä

Mies äänen takana

Itselleni trailereista tulee aina mieleen yhden tietyn henkilön ääni. Se ääni on yleensä kertonut, että kyseessä on hyvä leffa, sellainen jonka parissa varmasti viihdyn. Vaikka isoisä ei koskaan olekaan minulle satuja lukenut, olen aina tästä äänestä kuvitellut ison parrakkaan miehen kertomassa jännittävää tarinaa takkatulen ääressä tapittaville lapsille ja mukamas jo aikuisille ihmisille. Valitettavasti tämä legnedaarinen mies äänen takana, Hal Douglas, on nyt menehtynyt. Ainakin itse jään kaipaamaan tätä omaperäistä ääntä.

Epidosin artikkeli aiheesta