First look -kuvien jälkeen meillä oli luvassa valokuvaus, mutta päätimme kuitenkin, että siirrän sittenkin sen postaamista hiukan eteenpäin. Kiitoskorteissa nimittäin näkyy samoja maisemia kuin niissä kuvissa, joita tänne laittaisin. Ja siihen menee vielä tovi, että saamme kiitoskortit matkaan!
Kuvaamisen jälkeen olimme hyvissä ajoin kirkolla sulhasen kanssa. Vessa oli viereisessä seurakuntarakennuksessa niin, että vessan ovi oli suoraan ulos. No, päätin vielä siinä 13:35, että pakko käydä vessassa ennen vihkimistä jottei tarvitse jalat ristissä alttarilla seisoa. Sulhanen siinä auttoi kantamalla laahusta märässä maassa. Kun tulin vessasta sulhanen meni sitten vielä itse vessaan ja oli puhe, että odottelen häntä. Seison sitten siinä katoksessa, kun huomaan ison kasan sukulaisia ilmestyneen pihan toiselle laidalle. No, asiaanhan ei ollut kuin yksi ratkaisu: laahus toiseen käteen ja helma toiseen. Sitten juoksin siellä korkkareilla niin lujaa kuin vaan pääsin sisälle kirkkoon. Eihän sitä sovi näyttää morsianta liian aikaisin juhlaväelle! Sulhanen varmaan ihmetteli vessan jälkeen, että mihin morsian oli kadonnut ;)
Meillä oli kyllä ihan hyvä tunnelma vihkimistä odotellessa. Kaikki kaasot ja bestmanit tulivat vielä pieneen sakastiin odottelemaan ja rupattelemaan - hälinä oli sen mukaista. Huomasi kyllä senkin, että suntio ja kanttori olivat tosi tottuneita morsiusparin rentouttamiseen: juttelivat niin paljon, että hyvä kun huomasin ajan kulumista. Olin tässä vaiheessa ihan varma, että koska kauhea jännitys ei vielä ole iskenut niin se iskee sitten, kun isän kanssa ollaan lähdössä kävelemään. Yllätyinkin ovien auetessa, että ei oikeastaan jännittänyt. Oli hiukan samanlainen olo kuin ennen lomareissua - tietää, että tulee olemaan ihanaa ja odottaa vain, että mitä kaikkea mukavaa tapahtuu ja toivoo, että pääsisi nopeasti matkaan. Yritin oikein keskittyä siinä kävellessä, että ehdin varmasti vilkaisemaan jokaista vierasta. Ja hiukan myös hiukan hillitä hymyä parempien kuvien toivossa, mutta eihän siitä mitään tullut...
Sulhasta taisi sitten jännittää munkin puolesta. Olin ennen virttä varmistanut jo ainakin kolmeen kertaan, ettei herra varmasti pyörry. Olisihan se ollut ihan kauhea, kun yhtäkkiä toinen olisi alkanut kaatumaan siinä! Vihkiseremonia meni kyllä hurjan nopeasti. Meillä oli vihkikaavassa virsi, sukulaisen lukema raamatunkappale, ystäväni esirukous ja toisen ystäväni esittämä kappale ja siitä huolimatta kuvien mukaan olimme ulkona 21 minuutissa.
Sormusten pujottaminen oli yllättävän vaikeaa! Tai siis ei tuolle miehelle, mutta minulle. Kumpi käsi nyt oli vasen, mikä sormi on nimetön kun mies seisoo tuossa peilikuvana jne. Tässä vaiheessa kuvienkin mukaan jo miestäkin hiukan nauratti.
Ihan ääneen repeilyä saatiin aikaiseksi viimeistään suudelman kohdalla. Onko pikaisempaa pusua ikinä edes nähty! Mies alkoi vetäytyä poispäin suunnilleen ennen kuin huulet edes koskivat toisiaan! Eihän sitä nyt kirkossa ja vielä koko suvun nähden näköjään sovi ;) Ystäväni oli valinnut ihanan kappaleen meille esitettäväksi tahtomisen jälkeen. Ihanaa, että se kuuluu hyvin videolla, joten voin kuunnella sitä vielä uudelleen ja uudelleen!
Itse meinasin lähteä juoksemaan käytävää pitkin heti pois, kun lupa saatiin. Onneksi mies muisti kuitenkin pitää tuoreen vaimonsa aisoissa ja jäätiin oikein kunnolla seisomaan, että kaikki ehtisivät varmasti saamaan kuvan. Olin kyllä tyytyväinen tuohon meidän poistumismarssin valintaan, sopi loistavasti sen hetkiseen iloiseen ja huippuonnelliseen tunteeseen!
Saatiin olla rauhassa pari minuuttia, kun vieraat poistuivat kirkosta. Kyllä siellä piilossa muiden katseilta jo aikalailla hymyilytti molempia. Eikä hymy hyytynyt vaikka alettiin miettiä siinä oven takana, että niin, muistikohan kukaan ostaa sitä riisiä... Jälkikäteen kuultiin, että yhden mökillä yöpyvän kaverin eväsriisit oli ryöstetty autosta heiteltäväksi juuri ennen vihkimistä! Kun on näin hyvät avustajat kuin meillä, niin mistään ei selvästikään tule ongelmaa :)
Seuraavaksi onkin sitten vuorossa itse juhlat eli hetki menee taas t5ekstissä ja valokuvien valitsemisessa :)
p.s Me haetaan sunnuntaina appivanhemmille koiranpentu mun äidiltä. Ihana pieni karvapallero <3 Todellisuus on varmaan karuakin karumpi kahden tunnin automatka eikä lainkaan mitään söpöä.
Ihania kuvia teillä, ja kuvauksellisia kuvattavia! Lukukaveri vieressä muuten ilmoitti, että blogillahan alkaa jo kokonaisuudessaan olla pituutta kuin dipassa. ;)
VastaaPoista