Perjantai

Anteeksi, että tämän kanssa on kestänyt! Flunssa häiritsee kaikkea kivaa, kuten häiden muistelua!

Perjantaina herättiin siinä kahdeksan aikoihin. Rauhaisasta aamusta ei ollut kyllä tietoakaan...  Suunniteltiin vielä nopeasti pöytänumeroita varten tulostettavat paperit, pakattiin autoon kaikki juhlapaikalle tuleva, tulostettiin kaasoille ja bestmaneille seuraavan päivän aikataulut jne. Edellisenä iltana oltiin muokattu pöytäjärjestystä vielä viimeisten vierasmuutosten takia, joten nekin piti vielä tulostaa pöytiin ohjaaville henkilöille. Pikkusisko lähti vielä hakemaan juhlapukuani Raumalta höyrytyksestä ja isä pakkaamaan toista autoa täyteen juhlatavaroita. Nämä pikkuhommat eivät sinäänsä tullut yllätyksenä - vaikka järjestelyihin olisi ollut kolme vuotta aikaa, niin meidän luonteella kaikkea pientä olisi jäänyt vielä viimeiselle päivälle :)

Vielä ennen juhlapaikalle menoa käytiin hakemassa kaasojen ja bestmanien mökin avain. Oli kyllä sen verran kiva mökki, että voi kyllä suositella muillekin. Ei siis mikään loistohuvila, mutta pienellä budjetilla hinta-laatu -suhde oli ehdottomasti kunnossa!

Perjantaina ei kovasti ehditty kuvailemaan, joten lainasin jo syksyllä otettua kuvaa... Meillä oli siis perjantaina jopa hiukan lunta maassa!

Juhlapaikalle mentäessä kello oli vasta 12:15, mutta aikataulut näyttivät jo menevän pahasti vinksalleen. Sisko oli vasta tulossa pesulasta, isä tietenkin hänen kyydillään. Miehekkeen vanhemmat olivat puolestaan vasta saapumassa hotelliin Porissa. No, ei siinä muuta kuin kahdestaan hommiin ja alettiin kantamaan pöytiä paikoilleen, jotta paikalle saapunut pitopalvelu pääsisi kattamaan servetit ja aterimet. Lopulta apujoukotkin saapuivat yllättävän pian ja toimittiin heti niin kovalla tohinalla, että kolmelta oltiin jo kiritty aikataulu kiinni! Siitä huolimatta, että tämä morsian halusi välttämättä silittää pöytäliinoista taitokset pois ;)

Kova tohina päällä

Kannattaa muuten huomioida, että kun on enemmän avustajia paikalla, niin suurin osa omasta ajasta meni siihen, että kerroin mistä laatikosta löytyy mitäkin ja mitä kenenkin kannattaa tehdä. Eli ei itse kannata aloittaa hommia, joita ei voi jättää kesken tai mihin pitäisi keskittyä.

Yksi asia joka vei aikaa päivästä, oli tämä meidän peruuntunut ylläriohjelma. Kyllähän häistä olisi ilmankin selvitty, mutta kun oltiin jo päätetty, että se pitää saada, niin piti sitä ainakin kaikki mahdollinen yrittää! Vaikka yleensä olenkin aika rauhallinen, niin yllätin itsenikin pysymällä tyynenä ja ystävällisenä jopa juttellessani peruneen ryhmän kanssa. Siitä huolimatta tunteet meni kyllä aika vuoristorataa - välillä hypin ympäriinsä ilosta ja seuraavaksi luin kieltävän tekstiviestin yrittäen väittää itselleni ja kaikille muille, että kyllä tässä vielä jotain keksitään.  Ette siis arvaakkaan kuinka onnellinen olin, kun sain viestin, että alkuperäinen ryhmä oli löytänyt kilpailevan ryhmän tekemään keikan heidän puolestaan! JES! Kannatti siis pysyä aikaisemmin puhelimessa ystävällisenä ;)

Siinä seitsemän aikaan tulivat paikalle sitten kaasot ja bestmanit. Vanhemmatkin olivat jossain vaiheessa lähteneet, kun järjestelyissä oli tullut hiukan hiljaisempi hetki. Tilattiin pitsat ja käytiin seuraavan päivän ohjelma kertaalleen läpi. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun seremoniamestarit Kaaso-T ja Bestman-J näkivät toisensa ja hyvin näyttivät tulevan juttuun :)

Päytänumerot ja maljakoiden sisältö puuttuu vielä, muuten pöydät valmiina!

Aikaisempaan ongelmaan liittyen vitsailtiin siinä vielä järjestellessä kaasojen ja bestmanien kanssa, että jos pappi ei tule paikalle niin maanantaina voidaan hoitaa sitten varsinainen avioliitto ja pitopalvelun jättäessä haettaisiin vaan kasa pitsoja. Olisi varmaan pitänyt jättää vitsailematta, koska seuraavaksi kiersin juhlapaikkaa puhelin korvalla: "Ei hitto! No, ei se mitään, eihän sitä kukaan tahallaan kipeäksi... Pitää sitten ostaa vaan hiukan lisää meikkejä, kyllä kai sitä rumemmallakin naamalla pääsee naimisiin.". Influenssa oli siis iskenyt myös meikkaajaani. Kyllä siinä kävi jo mielessä, että tämän täytyy olla huono vitsi... Onneksi ihana Kaaso-S lupasi heti huolehtia mun meikkaamisesta eli paniikki hälveni saman tien <3 Ja toisaalta, tässä vaiheessa mun ajatuksena oli vaan, että me päästään huomenna naimisiin tapahtui mitä tahansa. Juhlapaikkakin oli nättinä ja ohjelma järjestynyt - meikki tuntui oikeasti pieneltä huolelta vaikka kyllä rehellisesti harmitti.     

Parasta perjantaissa oli mielestäni se kuinka rauhallisina pysyimme Miehekkeen kanssa. Mies ei äksyillyt minulle lainkaan (jos ei lasketa sitä kertaa, joka loppui heti kun lykkäsin nälkäiselle raukalle karjalanpiirakan suuhun), mutta itse taisin kyllä pari kertaa tiuskia *nolo*. Pitopalvelunkin ihminen sanoi päivällä lähtiessään, että meillä on kaikki ollut paikalla tosi rennolla otteella. Yleensä on kuulema aika tulenarka tunnelma perjantaina ;)

Bestmanit ja sulhanen lähtivät hiukan aikaisemmin mökille, kun minä jäin siskon ja S:n kanssa viimeistelemään juhlapaikkaa. Ei siinäkään enää pitkään mennyt ja päästiin ennen kymmentä kotiin päin. Kotikotona ehdin vihdoinkin pysähtyä syömään ensimmäisen puolikkaan pitsasta, jonka olin juhlapaikalle tilannut. Sisko oli kyllä tainnut lämmittää sen jo kolmeen kertaan mikrossa ennen kuin pysähdyin pöydän ääreen... Piti vielä lakata kynnet, tulostaa salatehtävien pohjapaperit ja tehdä aamuksi viimeisten tehtävien lista. Ja pitihän sitä Miehekkeen kanssa vielä kerta jutella. Ja sitten yhtäkkiä kello olikin jo kaksitoista vaikka aikeissa oli ollut aikainen nukkumaanmeno. Onnellisena menin kuitenkin nukkumaan, kun juuri ennen sänkyä tuli Miehekkeeltä ihana viesti, jossa toivotettiin hyvää ensimmäistä hääpäivää <3