Hääpäivän aamu

Emme ole vielä saaneet valokuvaajalta kuvia, mutta aamusta voin jo hiukan kirjoitella :)

Aamulla heräsin kuuden aikaan siihen, että niskat olivat ihan jumissa - 40 minuuttia myöhemmin pyörin yhä sängyssä yrittäen nukahtaa. Päässä pyöri vain, ettö tuo pitää muistaa ottaa mukaan, mitenköhän se meikkaus, onko juhlapaikalla jotain välipalaa jne. Lopulta päätin suosiolla nousta ylös 20 minuuttia aiottua aikaisemmin. Luulen, että loppupäivän kannalta se oli hyvä päätös, koska ehdin jopa venyttelemään hartiat auki. Tein melkein voiton tanssia kotona, että hasta la vista päänsärky, et varmasti kiusaa mua hääpäivänä ;)

Isä heitti mut 7:30 kampaajalle ja oltiin jopa ihan aikataulussa. Oltiin aikaisemmin sovittu kampaajan kanssa, että hän hankkii kampausta varten tekohiuksista lisäkkeet. Ihanana ihmisenä kuitenkin yllätti mut ja oli hankkinut lisäkkeet oikeista hiuksista ja ilman mitään lisäkustannuksia! Kampauksen aikana selvisi, että meikkaajan vointi ei ollut mennyt lainkaan parempaan suuntaan, joten kaasoni S todella meikkaisi mut. Onneksi kampaaja tietää, miten piristää naista ja  tarjoili kotimehua ja suklaakonvehteja. Voiko parempaa palvelua ollakaan :) Muuten olin tyytyväinen kampaukseen, mutta huntu tuli ylemmäs kuin mitä olin sitä puvun kanssa sovittaneet. Siitä tuli puolestaan ongelmaksi, että huntu oli aivan liian muhkea. Päätin kuitenkin, että hunnun annetaan vielä olla ja kaasot saisivat katsoa, että voiko sille tehdä jotain. Mielelläni halusin kuitenkin hunnun pitää, koska se oli äitini vanha... Siskoni, kaaso A, kävi vielä S-marketista hakemassa oikean värisen kulmakynän meikkausta varten. Aamiainenkin tuli siinä kätevästi syötyä autossa matkalle juhlapaikkaa ;)

Juhlapaikalle mennessä oli hienoa nähdä erityisesti bestmanit komeana ja nättinä. En ole ennenn nähnyt heitä juhlavaatteissa, niin näytti kyllä nyt hienolta! Meikkauksen lomassa S opetti samalla mua hiukan meikkaamaan, niin ehkä osaan tästä lähtien itsekin paremmin ;) Hunnullekin löytyi meikkauksen lomassa ratkaisu. Kerroksia ommeltiin päältä hieman yhteen valkoisella langalla, joten huntu ei tullut enää yhtä paljon kasvojen sivuille ja oli päältäkin hieman matalampi. Lopputuloksena olin todella tyytyväinen S tekemään meikkiin. Siitä tuli mielestäni jopa kauniimpi kuin koemeikkini! Meikki myös kesti hyvin koko päivän - jouduin vain lisäämään huulipunaa ja -kiiltoa. Toisaalta en kyllä tirauttanut yhtään kyyneltä koko päivänä eli meikki ei kovalle koetukselle joutunut. Mistä olin muuten jälkikäteen hyvin hämmentynyt. Osasin kyllä olettaa, etten kirkossa itke, mutta juhlissa pelkäsin vollottavani vähän väliä. Lopulta kuitenkin olin kuin mikäkin Naantalin aurinko. Yritin välillä jopa hiukan hillitä hymyä parempien kuvien toivossa, mutta ei kyllä toivoakaan :D

Valokuvaajakin saapui meikkauksen aikana ja saatte toivottavasti nähdä niitä kuvia vielä seuraavassa postauksessa. Kunpa vain saisimme nopeasti niitä kuvia, niin saisin laitettua niitä tännekin ja jatkettua tarinaa tärkeimpiin juttuihin!

p.s Täällä on yhä vaan flunssa! Onneksi iski vasta häiden jälkeen. Olisi voinut Mieheke lähteä lipettiin, kun Petteri Punakuono olisi Tahtonut möreällä äänellä ;)