First Look

Maistijaisissa näittekin jo pari kuvaa pukeutumisesta, joten ei siitä sen enempää...

Kun ensimmäisen kerran kuulin First look -kuvista, tiesin heti haluavani sellaiset.
Itselleni oli kuitenkin tärkeää nähdä mieheni puku samalla kuin hän näkee omani. Olin kyllä nähnyt puvun aikaisemminkin, mutta se oli ihan eri asia kuin oikeasti hääpäivänä. Tämän takia rajasimme pois kaikki vaihtoehdot, joissa toinen tulee toisen selän takaa. Aluksi harkitsimme juhlapaikan alakerrassa olevien peilien hyödyntämistä, mutta valokuvaajamme ei muuten pitänyt kyseisestä huoneesta. Lopulta päädyimme toteuttamaan first look-kuvat niin, että odotin puoliksi auki olevan oven takana. Mieheke tuli oven toiselle puolelle ja sitten saimmekin jo kurkata toisiamme. Ja siinä oli kyllä komea mies! Puku oli tavanomaisesta poikkeava, mutta Mieheke kantoi sen hyvin eikä puku näyttänyt missään vaiheessa päivää olevan "liikaa".

Mieheke ei puolestaan minun pukuani ollut nähnyt, joten jännitin reaktiota aika paljon. Aluksi luulin hänen itseasiassa pettyneen, mutta sitten kävi ilmi, että raukkaa vain jännitti niin paljon. Oma pukuni oli kuulema ihan minun näköinen. Ja vaikkei hän yleensä pitsistä pidäkään, niin tässä puvussa se oli tietenkin kaunista ;)

p.s Miehekkeen pukua saa mustana ja ruskeana vuokrattua Tyynelästä

Maistiaisia

Saimme hääkuvat!!! En millään malttaisi lopettaa kuvien selaamista - ne ovat upeita. Kuvat otti aivan mahtava Mikko Hienonsalmi, StudioRakas. Hänen kanssaan työskentely oli todella mutkatonta ja kameran pystyi unohtamaan yllättävän pian.

Ihana palata päivän tunnelmaan ja muistella kaikkia niitä upeita hetkiä <3 Tässä teille ensimmäiset maistiaiset, mutta ettehän kopioi ilman lupaa :)

Meikki valmis!

Avioliiton ensimmäinen puku

Tarkkaa työtä

Mies äänen takana

Itselleni trailereista tulee aina mieleen yhden tietyn henkilön ääni. Se ääni on yleensä kertonut, että kyseessä on hyvä leffa, sellainen jonka parissa varmasti viihdyn. Vaikka isoisä ei koskaan olekaan minulle satuja lukenut, olen aina tästä äänestä kuvitellut ison parrakkaan miehen kertomassa jännittävää tarinaa takkatulen ääressä tapittaville lapsille ja mukamas jo aikuisille ihmisille. Valitettavasti tämä legnedaarinen mies äänen takana, Hal Douglas, on nyt menehtynyt. Ainakin itse jään kaipaamaan tätä omaperäistä ääntä.

Epidosin artikkeli aiheesta

Hääpäivän aamu

Emme ole vielä saaneet valokuvaajalta kuvia, mutta aamusta voin jo hiukan kirjoitella :)

Aamulla heräsin kuuden aikaan siihen, että niskat olivat ihan jumissa - 40 minuuttia myöhemmin pyörin yhä sängyssä yrittäen nukahtaa. Päässä pyöri vain, ettö tuo pitää muistaa ottaa mukaan, mitenköhän se meikkaus, onko juhlapaikalla jotain välipalaa jne. Lopulta päätin suosiolla nousta ylös 20 minuuttia aiottua aikaisemmin. Luulen, että loppupäivän kannalta se oli hyvä päätös, koska ehdin jopa venyttelemään hartiat auki. Tein melkein voiton tanssia kotona, että hasta la vista päänsärky, et varmasti kiusaa mua hääpäivänä ;)

Isä heitti mut 7:30 kampaajalle ja oltiin jopa ihan aikataulussa. Oltiin aikaisemmin sovittu kampaajan kanssa, että hän hankkii kampausta varten tekohiuksista lisäkkeet. Ihanana ihmisenä kuitenkin yllätti mut ja oli hankkinut lisäkkeet oikeista hiuksista ja ilman mitään lisäkustannuksia! Kampauksen aikana selvisi, että meikkaajan vointi ei ollut mennyt lainkaan parempaan suuntaan, joten kaasoni S todella meikkaisi mut. Onneksi kampaaja tietää, miten piristää naista ja  tarjoili kotimehua ja suklaakonvehteja. Voiko parempaa palvelua ollakaan :) Muuten olin tyytyväinen kampaukseen, mutta huntu tuli ylemmäs kuin mitä olin sitä puvun kanssa sovittaneet. Siitä tuli puolestaan ongelmaksi, että huntu oli aivan liian muhkea. Päätin kuitenkin, että hunnun annetaan vielä olla ja kaasot saisivat katsoa, että voiko sille tehdä jotain. Mielelläni halusin kuitenkin hunnun pitää, koska se oli äitini vanha... Siskoni, kaaso A, kävi vielä S-marketista hakemassa oikean värisen kulmakynän meikkausta varten. Aamiainenkin tuli siinä kätevästi syötyä autossa matkalle juhlapaikkaa ;)

Juhlapaikalle mennessä oli hienoa nähdä erityisesti bestmanit komeana ja nättinä. En ole ennenn nähnyt heitä juhlavaatteissa, niin näytti kyllä nyt hienolta! Meikkauksen lomassa S opetti samalla mua hiukan meikkaamaan, niin ehkä osaan tästä lähtien itsekin paremmin ;) Hunnullekin löytyi meikkauksen lomassa ratkaisu. Kerroksia ommeltiin päältä hieman yhteen valkoisella langalla, joten huntu ei tullut enää yhtä paljon kasvojen sivuille ja oli päältäkin hieman matalampi. Lopputuloksena olin todella tyytyväinen S tekemään meikkiin. Siitä tuli mielestäni jopa kauniimpi kuin koemeikkini! Meikki myös kesti hyvin koko päivän - jouduin vain lisäämään huulipunaa ja -kiiltoa. Toisaalta en kyllä tirauttanut yhtään kyyneltä koko päivänä eli meikki ei kovalle koetukselle joutunut. Mistä olin muuten jälkikäteen hyvin hämmentynyt. Osasin kyllä olettaa, etten kirkossa itke, mutta juhlissa pelkäsin vollottavani vähän väliä. Lopulta kuitenkin olin kuin mikäkin Naantalin aurinko. Yritin välillä jopa hiukan hillitä hymyä parempien kuvien toivossa, mutta ei kyllä toivoakaan :D

Valokuvaajakin saapui meikkauksen aikana ja saatte toivottavasti nähdä niitä kuvia vielä seuraavassa postauksessa. Kunpa vain saisimme nopeasti niitä kuvia, niin saisin laitettua niitä tännekin ja jatkettua tarinaa tärkeimpiin juttuihin!

p.s Täällä on yhä vaan flunssa! Onneksi iski vasta häiden jälkeen. Olisi voinut Mieheke lähteä lipettiin, kun Petteri Punakuono olisi Tahtonut möreällä äänellä ;)

Perjantai

Anteeksi, että tämän kanssa on kestänyt! Flunssa häiritsee kaikkea kivaa, kuten häiden muistelua!

Perjantaina herättiin siinä kahdeksan aikoihin. Rauhaisasta aamusta ei ollut kyllä tietoakaan...  Suunniteltiin vielä nopeasti pöytänumeroita varten tulostettavat paperit, pakattiin autoon kaikki juhlapaikalle tuleva, tulostettiin kaasoille ja bestmaneille seuraavan päivän aikataulut jne. Edellisenä iltana oltiin muokattu pöytäjärjestystä vielä viimeisten vierasmuutosten takia, joten nekin piti vielä tulostaa pöytiin ohjaaville henkilöille. Pikkusisko lähti vielä hakemaan juhlapukuani Raumalta höyrytyksestä ja isä pakkaamaan toista autoa täyteen juhlatavaroita. Nämä pikkuhommat eivät sinäänsä tullut yllätyksenä - vaikka järjestelyihin olisi ollut kolme vuotta aikaa, niin meidän luonteella kaikkea pientä olisi jäänyt vielä viimeiselle päivälle :)

Vielä ennen juhlapaikalle menoa käytiin hakemassa kaasojen ja bestmanien mökin avain. Oli kyllä sen verran kiva mökki, että voi kyllä suositella muillekin. Ei siis mikään loistohuvila, mutta pienellä budjetilla hinta-laatu -suhde oli ehdottomasti kunnossa!

Perjantaina ei kovasti ehditty kuvailemaan, joten lainasin jo syksyllä otettua kuvaa... Meillä oli siis perjantaina jopa hiukan lunta maassa!

Juhlapaikalle mentäessä kello oli vasta 12:15, mutta aikataulut näyttivät jo menevän pahasti vinksalleen. Sisko oli vasta tulossa pesulasta, isä tietenkin hänen kyydillään. Miehekkeen vanhemmat olivat puolestaan vasta saapumassa hotelliin Porissa. No, ei siinä muuta kuin kahdestaan hommiin ja alettiin kantamaan pöytiä paikoilleen, jotta paikalle saapunut pitopalvelu pääsisi kattamaan servetit ja aterimet. Lopulta apujoukotkin saapuivat yllättävän pian ja toimittiin heti niin kovalla tohinalla, että kolmelta oltiin jo kiritty aikataulu kiinni! Siitä huolimatta, että tämä morsian halusi välttämättä silittää pöytäliinoista taitokset pois ;)

Kova tohina päällä

Kannattaa muuten huomioida, että kun on enemmän avustajia paikalla, niin suurin osa omasta ajasta meni siihen, että kerroin mistä laatikosta löytyy mitäkin ja mitä kenenkin kannattaa tehdä. Eli ei itse kannata aloittaa hommia, joita ei voi jättää kesken tai mihin pitäisi keskittyä.

Yksi asia joka vei aikaa päivästä, oli tämä meidän peruuntunut ylläriohjelma. Kyllähän häistä olisi ilmankin selvitty, mutta kun oltiin jo päätetty, että se pitää saada, niin piti sitä ainakin kaikki mahdollinen yrittää! Vaikka yleensä olenkin aika rauhallinen, niin yllätin itsenikin pysymällä tyynenä ja ystävällisenä jopa juttellessani peruneen ryhmän kanssa. Siitä huolimatta tunteet meni kyllä aika vuoristorataa - välillä hypin ympäriinsä ilosta ja seuraavaksi luin kieltävän tekstiviestin yrittäen väittää itselleni ja kaikille muille, että kyllä tässä vielä jotain keksitään.  Ette siis arvaakkaan kuinka onnellinen olin, kun sain viestin, että alkuperäinen ryhmä oli löytänyt kilpailevan ryhmän tekemään keikan heidän puolestaan! JES! Kannatti siis pysyä aikaisemmin puhelimessa ystävällisenä ;)

Siinä seitsemän aikaan tulivat paikalle sitten kaasot ja bestmanit. Vanhemmatkin olivat jossain vaiheessa lähteneet, kun järjestelyissä oli tullut hiukan hiljaisempi hetki. Tilattiin pitsat ja käytiin seuraavan päivän ohjelma kertaalleen läpi. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun seremoniamestarit Kaaso-T ja Bestman-J näkivät toisensa ja hyvin näyttivät tulevan juttuun :)

Päytänumerot ja maljakoiden sisältö puuttuu vielä, muuten pöydät valmiina!

Aikaisempaan ongelmaan liittyen vitsailtiin siinä vielä järjestellessä kaasojen ja bestmanien kanssa, että jos pappi ei tule paikalle niin maanantaina voidaan hoitaa sitten varsinainen avioliitto ja pitopalvelun jättäessä haettaisiin vaan kasa pitsoja. Olisi varmaan pitänyt jättää vitsailematta, koska seuraavaksi kiersin juhlapaikkaa puhelin korvalla: "Ei hitto! No, ei se mitään, eihän sitä kukaan tahallaan kipeäksi... Pitää sitten ostaa vaan hiukan lisää meikkejä, kyllä kai sitä rumemmallakin naamalla pääsee naimisiin.". Influenssa oli siis iskenyt myös meikkaajaani. Kyllä siinä kävi jo mielessä, että tämän täytyy olla huono vitsi... Onneksi ihana Kaaso-S lupasi heti huolehtia mun meikkaamisesta eli paniikki hälveni saman tien <3 Ja toisaalta, tässä vaiheessa mun ajatuksena oli vaan, että me päästään huomenna naimisiin tapahtui mitä tahansa. Juhlapaikkakin oli nättinä ja ohjelma järjestynyt - meikki tuntui oikeasti pieneltä huolelta vaikka kyllä rehellisesti harmitti.     

Parasta perjantaissa oli mielestäni se kuinka rauhallisina pysyimme Miehekkeen kanssa. Mies ei äksyillyt minulle lainkaan (jos ei lasketa sitä kertaa, joka loppui heti kun lykkäsin nälkäiselle raukalle karjalanpiirakan suuhun), mutta itse taisin kyllä pari kertaa tiuskia *nolo*. Pitopalvelunkin ihminen sanoi päivällä lähtiessään, että meillä on kaikki ollut paikalla tosi rennolla otteella. Yleensä on kuulema aika tulenarka tunnelma perjantaina ;)

Bestmanit ja sulhanen lähtivät hiukan aikaisemmin mökille, kun minä jäin siskon ja S:n kanssa viimeistelemään juhlapaikkaa. Ei siinäkään enää pitkään mennyt ja päästiin ennen kymmentä kotiin päin. Kotikotona ehdin vihdoinkin pysähtyä syömään ensimmäisen puolikkaan pitsasta, jonka olin juhlapaikalle tilannut. Sisko oli kyllä tainnut lämmittää sen jo kolmeen kertaan mikrossa ennen kuin pysähdyin pöydän ääreen... Piti vielä lakata kynnet, tulostaa salatehtävien pohjapaperit ja tehdä aamuksi viimeisten tehtävien lista. Ja pitihän sitä Miehekkeen kanssa vielä kerta jutella. Ja sitten yhtäkkiä kello olikin jo kaksitoista vaikka aikeissa oli ollut aikainen nukkumaanmeno. Onnellisena menin kuitenkin nukkumaan, kun juuri ennen sänkyä tuli Miehekkeeltä ihana viesti, jossa toivotettiin hyvää ensimmäistä hääpäivää <3

Torstai

Tästä se hääkertomus sitten lähtee! Kerron nyt aluksi torstaista, perjantaista ja sunnuntaista. Valokuvaaja lupaili hääkuvia kahden viikon kuluttua, niin silloin saatte sitten kertomuksen hääpäivästäkin :)

Ja itse tarinaan...
Mieheke oli ottanut töistä vapaaksi torstain, mutta itse en ollut yhtä onnekas - aamulla siis normaaliin tapaan kouluun! Yllättävän hyvin ajatus pysyi kasassa päivän ajan, mutta kyllähän sitä aina välillä piti pari järjestelyihin liittyvää juttua laittaa tekstarilla... Vitsailtiin vielä yhden koulukaverin kanssa keskiviikkona, että kun ei vielä jännitä kunnolla, niin lauantaina sitten tutisee jalat senkin edestä :)
 
itse olibn päivän koulussa, niin auton pakkaaminen jäi Miehekkeen avstulle. Hän käski varoittamaan, että jos pitää häitä hiukankin kauempana, niin kannattaa varautua lykkäämään osa tavaroista muiden autoihin. Meillä on farmari, mutta kaikki häätavarat eivät kyllä omaan autoomme millään mahtuneet, vaikka yksi autolastillinen oltiinkin jo joululomalla viety hääpaikkakunnalle.

Ajettiin tampereelta suoraan Luvialle kirkkoharjoituksiin. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun nähtiin kirkko sisältä. Ja kaunishan se oli! Isä tuli myös harjoituksiin mukaan, niin saatiin harjoiteltua kävelyä ja vaihtoa sulhasen käsipuoleen. Pappi toimi kuviteltuna kaasona, jolle sitten ojensin kuvitellun kimpun :)

Illalla ehdittiin tekemään vielä vaikka mitä - laittamaan geelipalleroita likoamaan, koristelemaan hääbingon lappuja jne. Häävalssiinkin ehdittiin isän avustuksella harjoittelemaan pyörähdyksiä ja taivutuksia. Pyörähdykset alkoivat sujumaan aika helposti, mutta taivutuksissa oli yllättävän vaikea rentoutua!

Ilta meni aika rauhallisissa tunnelmissa siitä huolimatta, että illalla tuli sähköpostia ryhmältä, joka oltiin palkattu esiintymään häihin (paljastan ohjelmanumeron hääpäivän viestissä). Influenssa oli siis iskenyt ja todennäköisesti eivät pääsisi tulemaan häihimme. Pari ärräpäätä siinä pääsi, mutta ei edes yhtään itkupotkuraivaria! Yritinkin kuulustella perhettä, että ovatko syöttäneet mulle viimeisen parin viikon ajan vitamiinien tilalla rauhoittavia ;) Laitoin sitten yhdelle toiselle ryhmälle sähköpostia, että voisivatko he tulla paikkaamaan. Muuten ajattelimme vain, että seuraavana päivänä keskityn hiukan vähemmän pöytien kantamiseen ja hiukan enemmän uuden ohjelmanumeron metsästämiseen. Tuohon ohjelmanumeroon oli varattu vain 500 €, joten pelkäsimme kyllä, että yhtäkkiä ei ihan helposti löytyisi taikuria, koomikkoa tms. esiintymään :/

Toinen huolenaihe illan aikana oli tuleva sää. Lunta luvattiin reippaasti perjantaiksi, mutta lauantaiksi sitten jo muutamaa lämpöastetta. Mä yritin vielä elätellä toiveita yhtäkkisestä pakkasrintamasta, mutta kyllä omakin mieli alkoi jo räntään taipumaan...

Kaikesta huolimatta tunnelma pysyi ihan hyvänä ja illalla oli kiva mennä nukkumaan viimeistä yötä avoparina yhdessä. Mieheke nukkui yön kyllä sellaista koiranunta, että pelkäsin seuraavan päivän menevän ihan pipariksi. Onneksi otti kuitenkin mut aina välillä kunnon rutistukseen kainaloonsa <3 Itselläni oli niin reippaasti univelkaa, että nukuin kyllä kuin tukki! Eli voin suositella valvomista alkuviikosta ;)

To be continued...