Askelista suurimpia

Image

Tänään ja huomenna on monen nuoren isoin päivä. Nousee yhä hiukan pala kurkkuun, kun mietin monta vuotta nuorempaa Merihelinää omien valmistujaisten kynnyksellä. Sitä mietti epäuskoisena, että tässäkö se nyt oli? Nytkö pitäisi osata kaikki? Samalla olin helpottunut, että selvisin kunnialla ja jännitin, että pysyvätkö kaverit muutonkin jälkeen. Yksi iso vaihe oli takana, piti itsenäistyä ja aloittaa oma elämä. Jos joutuisin uudestaan samanlaiseen tilanteeseen, niin jännittäisin ja pelkäisin ihan hurjasti. Onneksi silloin olin kuitenkin niin  hullun rohkea, etten epäillyt hetkeäkään pärjäämistäni ja ei tullut mieleenikään, että voisin tehdä huonojakin valintoja ;)

Itselleni oli aika selvät tulevaisuuden suunnitelmat - ei tarvinnut kovasti arpoa, mitä lähtisi tekemään. En siis tosiaankaan uskonut pääseväni heti haluamaani opiskelupaikkaan. Tiesin kuitenkin, mitä haluaisin tehdä siinä välissä. Jos joku olisi silloin sanonut, että kestäisi viisi vuotta päästä haluamalleni alalle, olisin varmaan luovuttanut ja keksinyt jotain muuta. Onneksi kukaan ei tullut kuitenkaan sanomaan. Toisaalta olen kai aika itsepäinen eli neuvot olisivat saattaneet mennä hukkaankin. Enhän uskonut koskaan niitäkään, jotka sanoivat etten pääsisi koskaan sisälle. Tällä hetkellä olen jopa onnellinen siitä, että piti tosissaan yrittää. Nyt tiedän omat henkiset ja fyysiset voimavarani ja uskon itseeni enemmän kuin ennen.

Koulu ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka muuttu valmistuessa. Itse esimerkiksi muutin samalle paikkakunnalle Miehekkeen kanssa. Haaveilin valmistumisen aikoihin, että olisin mennyt naimisiin jo viimeistään vuonna 2010. Vuosi on vaihtunut, mutta alttarilla tulee onneksi yhä seisoman sama mies. On tässä muutamat itkut itketty matkan varrella, kun kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Hidasteena on ollut vaikka mitä. Vaikkei se ole aina siltä tuntunut, on kaikki koettu ollut vain hyväksi. Nyt en mene naimisiin häiden takia tai koska se on tapana. Tiedän tuon Miehekkeen olevan tuossa rinnalla hyvin pysyvää laatua ja menen naimsiin, jotta siitä tulisi virallista ja saisimme juhlia sitä onnea, että olemme löytäneet toisemme.Nyt tunnen paljon paremmin Miehekkeen lisäksi myös itseni :)

Mitä siis haluan sanoa tällä kirjoituksella nuorelle valmistuvalle? Suunnitelkaa, unelmoikaa ja luottakaa itseenne. Monikaan asia ei välttämättä mene kuitenkaan niin kuin suunnittelette tai haluaisitte. Elämä kuitenkin kantaa ja lopulta saatatte huomata lopputuloksen olevan kuitenkin parempi kuin uskoisikaan :)